Toisiko Saimaan muikun nimen suojaaminen hyötyä Etelä-Savoon?

Mikkelin yliopistokeskukseen kuuluvassa Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa pohditaan, voisiko Etelä-Savolla olla maatalous- tai elintarviketuote, jolle voitaisiin hakea nimen suojausta ja jonka ympärille paikallinen matkailuelinkeino voisi kehittyä. Asiaa käsiteltiin alueen yrityksille ja muille toimijoille järjestetyssä seminaarissa 23.2.2010. Pääpuhujana oli portugalilainen nimisuojauksen asiantuntija, pääsihteeri Ana Soeiro.

– Portugalissa jo 118 tuotetta on saanut nimensä suojattua ja kokemusta suojaamisesta on 1700-luvulta asti, jolloin portviinin nimi suojattiin. Näillä tuotteilla, joiden nimi on suojattu, on parempi kysyntä kuin muilla tuotteilla ja niiden tuottajat saavat parempaa katetta tuotteistaan. Tämä mahdollistaa sen, että ihmiset voivat jäädä kotiseuduilleen ja kehittää maaseutua kestävästi, Soeiro kertoo kokemuksista Portugalissa.

Tunnetuimpia esimerkkejä EU:n myöntämästä nimen suojasta on varmasti samppanja. Vain Champagnen alueelta kotoisin olevaa kuohuviiniä saa kutsua tällä nimellä. Alue on tullut juomastaan kuuluisaksi ja sen tuottajat saavat varmasti parhaita katteita tuoteryhmässään. Lisäksi samppanjan ympärille on kehittynyt monenlaista matkailutoimintaa: monista maista lähdetään Ranskaan katsomaan, miten juoma valmistuu.

Suomalaisista tuotteista nimi on suojattu kuudella: Lapin Puikula-perunalla, sahdilla, kalakukolla, karjalanpiirakalla, Kainuun rönttösellä ja Lapin Poron lihalla. Euroopassa yhteensä nimien suojauksen on saanut noin 900 tuotetta. Suojata voi reseptin tai jonkin alueen tyypillisen elintarvikkeen, jota on jo historiallisesti kutsuttu alueen nimestä johdetulla nimellä - ei siis pelkällä yleisnimellä.

– Nimen suojauksesta kertova merkki ei siis kerro tuotteen paremmuudesta toisiin nähden vaan siitä, että se on alueelle tyypillinen, muista eroava tuote tai elintarvike. Tällaisilla tuotteilla on kuluttajien keskuudessa kysyntää. Ne myös takaavat kuluttajalle turvallisen, jäljitettävän ja alkuperältään tunnetun tuotteen, Soeiro sanoo.

Ruralia-instituutissa selvitetään parhaillaan, miten paljon paikallisia elintarvikkeita käytetään matkailuyrityksissä ja miten ruoka ja paikalliset elintarvikkeet tukevat matkailua Etelä-Savossa tällä hetkellä. Marraskuussa 2009 tehdyssä kyselyssä eteläsavolaiset yritykset mainitsivat esimerkkinä paikallisesta tuotteesta useimmiten muikun.

– Etelä-Savossa on paljon syömiseen ja ruokakulttuuriin liittyviä tarinoita, joista voisi kertoa koko Euroopalle nimisuojatun tuotteen kautta, Ruralia-instituutin erikoissuunnittelija Marjo Särkkä-Tirkkonen kertoo.

Lisätiedot:

Marjo Särkkä-Tirkkonen, puh. 044 590 6849, marjo.sarkka-tirkkonen@helsinki.fi

Pääsihteeri Ana Soeiro